Onko Brittien realistista neuvotella vapaakauppasopimuksia ennen EU eroa?

“No deal is better than bad deal.” Näin on Britannian hallitus kertonut brexit-tavoitteekseen. On siis parempi elää ilman sopimusta kuin huonon sopimuksen kanssa. Se on rohkeasti sanottu.

Viimeisen 45 vuoden ajan Britannian puolesta kauppaneuvotteluja on käynyt EU. Se on saavuttanut vapaakauppasopimuksia eli tullien alennuksia, joista Britanniankin yritykset nyt nauttivat.

Maailmankaupan säännöt on tiivistetty Maailman kauppajärjestö WTO:n sitoumuksiin. Niistä käy ilmi, millaisia tulleja, tariffeja ja kiintiöitä maailman maiden tulee noudattaa, kun ne käyvät kauppaa toistensa kanssa. Sitoumukset perustuvat sopimuksiin, joita valtioiden edustajat ovat vuosikymmenten mittaan solmineet.

Britannian pitää hakea uudelleen WTO:n jäsenyyttä ja sopia 163 muun WTO-maan kanssa, millaiset sitoumukset sitä jatkossa koskevat. Jos joku valtio, vaikkapa Argentiina tai Venäjä, haluaa jarruttaa neuvotteluja, se voi tehdä sen.

Britannia ei myöskään saa automaattisesti mukaansa niitä 53:tä vapaakauppasopimusta, jotka EU on neuvotellut. Britannia joutuu sopimaan ehdot uudelleen jokaisen yksittäisen valtion kanssa. Pahin uhkakuva on, että britit jäävät kokonaan ilman kauppasopimuksia. Siitä tulisi ensimmäinen länsimaa, jolla ei ole mitään tullihelpotuksia minkään maan kanssa.

Kaikkien neuvotteluiden periaatteisiin kuuluu, että jos joku haluaa jotain, sen pitää antaa jotain tilalle. Muussa tapauksessa kyseessä on sanelu, ei neuvottelu. Mitä 64 miljoonan asukkaan Britannia voisi antaa vaikkapa 1,357 miljardin asukkaan Kiinalle tai 1,252 miljardin asukkaan Intialle? Se nähdään neuvotteluissa. Kiinalaiset muistavat vieläkin oopiumisodat ja Hong Kongin kaappauksen. Intialaiset eivät ole unohtaneet siirtomaavuosien nöyryytyksiä.

Britit tietävät, että heidän kätensä eli neuvotteluasemansa sekä EU:n että WTO:n kanssa on heikko. Sen vuoksi he ovat jo tunnustelleet, saisivatko he brexitille 10 vuoden siirtymäajan, jonka aikana he voisivat neuvotella uudet sopimukset.

Vapaakauppasopimuksessa neuvottelupöydän äärellä kauppaa käydään aina määriteltyjen sääntöjen mukaan – ja nämä ovat sekä kauppaa rajoittavia että suojaavia. Nykyisenkaltaista maailmankauppaa ja sen voimasuhteita ei olisi olemassa ilman valtioiden antamaa suojaa. Vapaakauppaideologian tavoitteissa on pikemminkin kyse siitä, että julkisen vallan sijaan kaupan sääntöjä kirjoittaisivat yritykset ja sijoittajat.

Lähteet

www.talouselama.fi

www.yle.fi